Neulojen historia

Akupunktion lyhyt historia

Yleisesti ajatellaan, että akupunktio on alkanut Kiinasta tuhansia vuosia sitten. Teroitettuja kiviä ja luita pidetään yksinkertaisina hoitovälineinä akupunktiohoidon varhaismuodoissa. Ajan mittaan akupunktio kehittyi, ja 1400-luvulta peräisin olevissa pronssisissa patsaissa löytyy yhä nykyään käytössä olevia akupunktiopisteitä. Kun Ming-dynastian aikana (1368 – 1644) julkaistiin Suuri Akupunktio- ja Moksibustiokokoelma akupunktio määritettiin kirjallisesti ja siitä tuli vähitellen yksi perinteisen kiinalaisen lääketieteen (Traditional Chinese Medicine TCM) käyttämistä vakiomenetelmistä.

TCM perustuu kiinalaiseen energian tasapainottamisen käsitteeseen, jossa kehossa on kaksi voimaa, jotka vaativat tasapainoa hyvän terveyden ja kunnon saavuttamiseksi. Näihin voimiin viitataan yleisesti nimellä YIN (negatiivinen) ja YANG (positiivinen). Akupunktiohoidolla pyritään palauttamaan kaikki kehon toiminnot tasapainotilaan.

Akupunktio alkoi levitä Eurooppaan 1600-luvun jälkipuoliskolla. Näihin aikoihin Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian pääkirurgi törmäsi japanilaisiin ​​ja kiinalaisiin ​​akupunktiohoitajiin, ja hän rohkaisi myöhemmin eurooppalaisia ​​kollegoitaan tutkimaan akupunktiota. Hän julkaisi ensimmäisen eurooppalaiselle yleisölle suunnatun perusteellisen kuvauksen akupunktiosta vuonna 1683 ilmestyneessä teoksessaan De Acupunctura, jossa luodaan käsite "akupunktio" latinan sanoista acus (neula) ja punctum (johdettu verbistä pungere, joka tarkoittaa puhkeamista tai lävistämistä).

Länsimainen akupunktio (Western Medical Acupuncture WMA) hyödyntää perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä tuttuja meridiaanipisteitä, mutta pyrkii soveltamaan niitä enemmän länsimaiseen tieteeseen ottaen erityisesti huomioon neurofysiologia ja ihmisen anatomia. Siinä ei esimerkiksi käytetä mitään perinteisiä kiinalaisia ​​arviointimenetelmiä. Länsimaista akupunktiota käytetään muun muassa kivunlievitykseen stimuloimalla ihmisen hermostoa, jolloin saadaan keho tuottamaan endorfiineja kivunlievitykseen, melatoniinia unen edistämiseksi ja serotoniinia edistämään hyvinvointia.

Maailman terveysjärjestö (WHO) luokitteli akupunktion kliiniseksi käytännöksi vuonna 1979, mikä tarkoittaa, että käytettävissä olevien todisteiden mukaan se otettava vakavasti merkittävänä hoitomuotona. Suomen Lääkäreiden Akupunktioyhdistys perustettiin vuonna 1972 ja akupunktio hyväksyttiin virallisen lääketieteen rinnalle 1970-luvulla.

Akupunktioneulojen historia

Neulat ovat ensimmäisiä lääketieteellisiä työkaluja, joita on löydetty. Esimerkiksi 5000-vuotiaan Jäämies Ötzin muumioituneesta ruumiista löydettiin 15 tatuointialuetta. Monet niistä sijaitsivat samoissa pisteissä, joita käytetään akupunktiossa vatsan tai alaselän ongelmiin.

Ötzin lisäksi on löydetty monia muita tatuoituja muumioita. Vaikka monet tatuoinneista ovat selvästi merkkejä asemasta, niin toisten tatuointien sijainti antaa olettaa, että ne saattavat olla jälkiä tai sivuvaikutuksia lääkeinjektioista. 

On hyvin mahdollista, että akupunktioon, tatuointiin, verikuppaukseen, lävistyksiin ja paiseiden tyhjentämiseen käytetyt työkalut ovat alkujaan olleet samoja. Neoliittisen aikakauden aikaisimmat ”akupunktiohoitajat” käyttivät pääasiassa eläinten luista valmistettuja kiviä ja neuloja. Neuloja on valmistettu myös bambusta, ja vasta myöhemmin niitä valmistettiin metallista (kupari, pronssi, kulta, hopea ja rauta).